Koska mielestäni tämä keskellä päivää kuvattu kuu oli tosi makea kuva, tuli mieleeni jostain, että haluan tehdä siitä kuvamuokkauksen, jossa koira ulvoo kuuta. Ikään kuin paraskin ihmissusi. Gimpin kanssa tuli taisteltua hetki jos toinenkin ja lopputulos oli tällainen. Isompi kuva oli mielestäni vielä parempi kuin tämä versio, mutta eipä tässä mitään ammattimaista kuvaa olla tekemässäkään. Kunhan vain kokeilin, jotta saisin ajatuksen pois takaraivostani.

Paljon on vettä virrannut taas sitten edellisen muistiinpanon. Pakkasia on riittänyt ja nyt viikonlopusta saakka on ollut aivan ihanaa - öisin kylmenee noin -20 asteeseen ja päivällä nautitaan kauniista auringonpaisteesta ja pikkupakkasesta.

Helmikuun puolessa välissä tuli käväistyä etelässäkin, juuri silloin kun oikein kunnolla pyryttää sitä kannattaakin harjoittaa lento- ja junamatkailua. Kummallista kyllä, ainoastaan lento Oulusta Helsinkiin oli vartin myöhässä. VR:kin pysyi aikataulussaan kaikki ne kerrat kun sillä suhasin Järpän ja Helsingin väliä. Tulipahan sekin tarkistettua, että pääkaupunki on edelleen pystyssä vaikka en ole asiaa edesauttamassa, joten viikon vierailun jälkeen saatoin palata kotiin  katsomaan miten perhe pärjää ilman minua. Hyvinhän täälläkin oli pärjäilty, joten oli mukava tulla kotiin valmistautumaan pohjoisen vierailuun.

Eli hetimmiten palauduttuani olikin viikonloppuna vuorossa käväistä Torniossa. Osallistuin koirien kanssa Tornion ryhmänäyttelyyn. Tällä kertaa sain kamalalla kinuamisella Jannen kaveriksi. Säälistähän se suostui kun mulla oli roudattavana kaksi koiraa ja niiden kamat. Ja olihan se kiva saada kuviakin näyttelystä, varsinkin kun se oli Pedon (joka minulla oli omien koirien lisäksi ilo esittää kehässä) ensimmäinen virallinen näyttely. Ja suoraan sanottuna putsattiin pöytä. Milli oli ROP, Tonni VET-ROP ja Peto VSP saaden ensimmäisen SERTinsä. Tosin muita briardeja ei ollut ilmoitettukaan, joten ei niin kovasti ollut vastustakaan. Tuomari kyllä katsoi hetken aikaa kun kävin vain kehän laidalla vaihtamassa koiraa ja takaisin tuomarin eteen 

Tonni, Milli & Peto

Seraavana viikonloppuna sitten olikin vieraita etelästä ja nautittiin aivan upeista talvikeleistä, saunomisesta ja avantouinnista. Puhumattakaan hauskasta seurasta! 

Milli

Avannon tekoa

Kuu keskellä kirkasta päivää

Tonni tarkkailee

Milli lepäilee

Avannto juuri ennen uintia

Pakkaset jatkuvat ja tänään oli aivan älyttömän kaunis talvinen päivä. Mittarissa oli -20 ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Veimme koirat Oisava-järvelle nauttimaan auringosta. Lenkin jälkeen pitikin sitten kipittää kiireesti sisään ja virittää takkaan tulet 

Oisava-järvi pakkaspäivänä:

Tonnin kuuraparta <3

Millin loikat pallon perässä:

(tältä se näyttäisi typättynä)

Mahtaakohan Tonni miettiä, että Jannesta saisi oivan välipalan:

Tonni jahtaa Milliä:

Villa Pällissä vietetään nyt pakkaspäiviä. Eihän nämä nyt vielä kovia pakkaslukemia ole, parhaimmillaan mittarissa ollut -24 ja nyt näyttäisi olevan -17 ja IHANA auringonpaiste. Iltaisin on mukava lämmitellä takanloimussa, mutta vielä ei olla koettu päivällä takan lämmitystä tarpeelliseksi. Saa nähdä missä vaiheessa päästään sellaisiin lukemiin. Kyllä ihminen voi sitten nauttia tulen loimusta iltahämärässä! Ja onhan se mukava, että on paikka missä lämmitellä, koska sisäsauna on edelleen varastotilana ja rantasaunaa ei näin talvipakkasilla ole kovin energiatehokasta lämmittää... Autotallia odotellessa!

Koirien kanssa on harrasteltu bongausta tässä viime aikoina. Tonnista on tullut taitava hirvenjälkibongarikoira. Lumessa olevat hirvenjäljet kiinnostavat sitä aivan tavattoman paljon. Milli on pysynyt enemmän lintubongarikoira-taajuudella. Varsinkin tänään se sai taas uutta potkua harrastukseensa kun aivan nenän edestä lähti riekko kiepistään. Ei muuta kuin riemurallia umpihangessa riekon perässä (joka luonnollisestikin oli kadonnut jo horisonttiin ennen kuin Milli pääsi edes metriä pidemmälle hangessa) ja sen jälkeen loppulenkki olikin oikein intensiivistä bongaustoimintaa.

Milli sai eilen myös tehdä toista kertaa pikku Petoon tuttavuutta ja oikeastaan ensimmäisen kerran ihan kunnolla. Alkukankeuden jälkeen näistä tulikin ihan mainiot kaverukset, jotka juoksivat ja riekkuivat hangessa. Peto rohkeasti puri Milliä niskasta ja tassuista ja kummallista kyllä se oli Millistä vain hauskaa. Vaikka ilma oli aivan hyytävä pimeässä illassa, niin sisintä kyllä lämmitti uusi ystävyys.

Muutama kuvakin tuli tänään näpsäistyä lenkillä. Ensin poseerattiin:

Ihana Tonni <3

Riekon kieppijälki:

Lintubongarikoira-Milli "Näikkönää sinne se meni!"

Ja sitten urhea lintubongarikoira bongasi umpihangessa:

Loppulenkki menikin sitten tiukassa etukenossa tienpenkoilla lintuja etsien:

Remontti on nyt valmis. Työhuone kaipaa vielä verhoja ja jotain vähän pehmentämään ilmettä, mutta muuten voin sanoa käsi sydämellä, että remontti on valmis. No ei kai tässä kohtaa kukaan voi kiljua, että oli muuten maailmankaikkeuden nopein remontti... 

Pari ennen ja jälkeen kuvaa:

Työhuone:

Näkymä ulko-ovelta:

Olohuone:

Ja sitten pari vain jälkeen kuvaa:

Remontin valmistuttua on ehditty puuhata jo jotain kivojakin juttuja. Vietettiin mukavaa perhejoulua täällä Villa Pällissä isän ja äidin kanssa. Tehtiin retki Matkajärvelle ja saunottiiin rantasaunalla <3  Se oli vallan rentouttavaa ja ihanaa, varsinkin etelänihmisille jotka tulivat sateesta ja kurasta tänne pakkasen ja lumen keskelle:

Joulun jälkeen on ehdittu aloittamaan myös telemark- ja tottiskaudet. Janne ja Milli ovat käyneet jopa hiihtämässä murtsikkaa. Viime viikonloppuna Milli avasi myös vuoden 2012 näyttelyt Kajaanin KV:ssä ollen ROP ja saaden CACIBin. Ei huono  

Milli pitkän näyttelypäivän jälkeen  uuden lampaan kanssa:

Nyt on virallisesti kaikki maalaushommat tehty! Viimeiseksi, ikään kuin herkuksi pohjalle, jäi tuulikaappi. Sieltä maalattiin seinät, komeron ovet ja ulko-ovi. Nyt se on sitten enää keittiötä ja  listoitusta vaille valmis. Tänään Janne hakee keittiön työtasot (afrikkalaista pähkinäpuuta) ja tasojen öljykäsittelyn jälkeen pääsemme asentamaan tasot alakaappien runkojen päälle, istuttamaan tiskiallasta tasoon ja mitä kaikkea muuta mukavaa matkan varrelle mahtuukaan!

Janne rakensi hienon ratkaisun purettujen seinien ongelmakohdille katossa. En olisi itse keksinyt parempaa ratkaisua. Onni on ahkera ja taitava remonttiaviomies. Tietysti remonttiaviomies ei yleensä ole ihan niin tarpeellinen kuin meillä on ollut tässä reilun vuoden sisällä. Toivottavasti meidän ei tarvitse remontoida ihan vähään aikaan!

Eilen pääsin hengähtämään upeassa talvisessa päivässä koirien kanssa Matkajärvellä. Oli se kuuluisa sininen hetki. Pikkupakkanen ja aurinko paistoi sen mitä se täällä pohjolassa jaksaa paistaa tähän vuodenaikaan. Mutta nautittiin. Sekä koirat, että minä!

Purettujen seinien kohta ennen:

Ja jälkeen:

Koirien sinistä hetkeä Matkajärvellä:

Reilut viisi kuukautta eletty pahvilaatikkojen keskellä. Aika masentavaa, ihan suoraan sanottuna. Nyt ei enää riitä pahvilaatikot kaverina vaan lisäksi olohuoneen lattialla on keittiön alakaapit ja keittiökoneet. Tämän lisäksi joka paikassa on työkaluja sun muuta remontointiin liittyvää oheistarviketta. Mutta en valita. Asiat ovat edistyneet. Pääsimme kuitenkin rantasaunalta sisälle ennen ensilumia. Keittiön yläkaapit ovat paikallaan. Välitilan laatoitus on seinässä ja saumattu. Makkarin ja kylppärin karmit ovat paikallaan ovineen. Pikkuhiljaa.

Ja kuitenkin perusasiat ovat kunnossa. Voin pestä pyykkiä. Ruokaakin saa grillissä tehtyä. Eihän tämä nyt oikeasti ole niin kamalaa. Mitä nyt vaan vähän hankalaa ja ennen kaikkea epäesteettistä. Mutta mitäs siitä välittämään kun ei muutkaan välitä. Jannea, Tonnia ja Milliä ei nämä pikku jutut haittaa, joten ei auta muuta kuin ottaa itsekin vaan rennosti. Eihän tästä kuitenkaan tule valmista sen nopeammin kuin se tulee valmiiksi.

Jouluksi on pakko olla valmista, koska isä ja äiti ovat tulossa eikä äitiä kertakaikkiaan VOI majoittaa tällaisissa olosuhteissa. Vaikka onhan äiti kyllä itsekin nähnyt ja kokenut yhden jos toisenkin remontin Paasikadulla ja Sundomissa. Mutta ei  kyllä joulua näissä olosuhteissa vietetä jos se minusta on kiinni. Se on sitten eri asia saadaanko sähköt kuntoon ennen joulua. Siihen ei voi vaikuttaa. Sähkömies tulee kun tulee. Jos tulee.

Keittiönkoneet ja -alakaapit ovat oiva sisustuselementti

Työhuone = varastohuone

Puolivalmis keittiö ja työvälineet keskellä lattiaa

Jos oikein osaa rajata, niin kuvissa voi näyttää jo melko valmiilta

Ympäröivä luonto kauniissa kuurassa

Olen näemmä mökkeytynyt täysin tänne maaseudun rauhaan, enkä ole edes päivitellyt syksyn kuulumisia. Ihan ensimmäiseksi laitoin makkarin ja työhuoneen kuntoon syyskuun alkupäivinä. Siitä tuntuu olevan jo ikuisuus! Hetken aikaa olikin mukava asustella oman maun mukaan tehdyssä makuuhuoneessa vaikka sitä ei oltukaan vielä sisustettu... Vaan kuinkas kävikään. Ihan nopea lattiaremontti ja seinien kaato+tasoitus+maalaus on nyt venähtänyt puolentoista kuukauden evakkoon rantasaunalla kun laatoitukseen menikin 1½ viikkoa ja sen jälkeen sähkömiestä odoteltiin saapuvaksi seuraavat 1½ viikkoa. Ja kuinka ollakaan. Jos seinien tasoittamiseen menee kaksi päivää, niin ne päivät ovat tietysti perjantai ja maanantai, jotta viikonloppuna ei ainakaan saa mitenkään edistettyä remonttia.

Niin ja melkein unohdin! Yllättäen eteisestä puretun kaapin alta ei löytynytkään laatoitusta, joten koko käytävä piti myös laatoittaa uudelleen ja olohuoneen laajennuksen yhteydessä havaitsimme, että kaapin kohdalta katto on aivan eri värinen kuin muualta, joten saimme maalata myös katot valkoiseksi - mitä siis ei ollut tarkoitus alunperin tehdä. Eipä olisi pitänyt alkaa kirjoittamaan tätä blogimerkintää niin olisi ehkä jääneet unohduksiin nuokin seikat.

Uusien keittiökalusteiden noutoa on jouduttu lykkäämään kaksi kertaa, mutta todellakin toivon, että ensi viikolla kalusteet voidaan noutaa ja asentaa paikoilleen. Ja sitten vaan toivotaan, ettei sähkömiestä tarvitse odottaa taas 1½ viikkoa.

No, ehkäpä jouluksi kotiin. Sitä toivon, vaikkakin tämä rantasauna on idyllinen, mutta alkaa tulemaan hieman klaustrofobinen tunne näissä neliöissä kurakeleillä kahden ison ja KARVAISEN koiran kanssa...

Työhuone alkuperäiskunnossa:

Uutta värimaailmaa:

Ensimmäinen seinä alhaalla olohuoneen laajennuksessa:

Myös edellisessä kuvassa näkynyt vaaleanpunainen seinä lähti:

Eteisen iloinen yllätys:

Millikin on ehtinyt tässä välillä täyttää jo 5 vuotta! "Otakkonää musta kuvvaa?" (Menikö oikein?)